HISTORIAA
TIETOA TEIT-SUVUN SKOTLANTILAISISTA JUURISTA
Koonnut Anja Laurila
Pernajan kirkon arkistossa säilytetään tarinaa, jonka on laatinut ja vahvistanut armovuoden saarnaaja Georg Lagus v. 1756, myöhemmin kadonneen dokumentin mukaan: "Malmgårdissa (Pernajassa) oleva oikeaksi vahvistettu kirjallinen dokumentti: Eräs aatelismies Skotlannista, nimeltään Teitt Pernossa, palveli Birger-jaarlia sodassa, kun tämä valloitti Hämeenlinnan ja Uudenmaan Ruotsin kruunulle vuonna 1250. Tämän takia hänestä tuli arvostettu mies Suomessa ja hän antoi rakentaa Pernajan kirkon Uudellamaalla ja nimetä pitäjän ja kirkon isiensä Skotlannissa olevan kotipaikan mukaan, Pärnå (= Pirn). Hän otti vaakunaansa punaisen Pyhän Antin ristin (Sankt Anderskors) valkoiselle pohjalle ja 1/3 alueen ristin yläpuolella punaiseksi, johon kolme hopeista tähteä ja ylimmäksi kauriin pään, tähti sarvien välissä. Hänen poikansa nimi oli Jöns Teitt, joka oli Håkanin isä Tetomissa." - Tämän tarinan todenperäisyyttä ei voi kiistää."
Väinö Nordlundin tekstiä (https://www.paltta.fi/suku/paltta/paltta-ia8.htm: )
"Kuningas Robert III (1390 - 1406) vahvisti, aatelismiehelle nimeltään Tait, hallintaoikeuden (Pirniin eli Perniin eli) Preniin lähellä Innerleithen kaupunkia Skotlannissa. James Taitin sinetissä noilta ajoilta on kolmen tähden päällä kauriinpää.
Suomalaisen esi-isän rakennuttama kirkkorakennus käsitti todennäköisesti vain kappelin, jonka peruskiviä paikalliset asukkaat esittelevät Tetomin kartanolla. Pernajan nykyinen kirkko mainitaan aikaisintaan v. 1351.
Teet'ien aatelisvaakuna - Andreaksen risti tähtien välissä - on naimakauppojen ja perintöjen kautta todennäköisesti tullut Creutzin ja Poitzin aateliskilpiin. Vanhan Teet- eli Teit-suvun haaroja, joita on vaikea sitoa, on levinnyt ympäri Suomen. Samaa juurta ovat todennäköisesti Eurajoen kirkkoherra v. 1675 - 92 Johan Gregorii Teet ja hänen veljensä kornetti Jakob Grelsson Teet, kuten myös porvarissuku Teet 1600-luvulla Turussa. "
Historiaa englanniksi löytyy netistä sivulta https://www.clantait.co.uk/history.html
Tait Clanilla on Facebook-tili. Kun sitä vierittää alaspäin löytyy video siitä, millainen kaupunki Perth on saattanut olla 1400-luvulla. https://www.facebook.com/Clan-Tait-285934961852059/
Olli Teittisen kokoamat tiedot on julkaistu aikoinaan "Suntuub.com" alustalla olleella Teittisten kotisivulla.
Vanha Teit-sukupuu
Yllä olevassa sukupuussa on Lauri Matinpoika Teitin yksitoista lasta, joista kahden jälkeläisiä on aateloitu. Seuraavat sukujuonnot Lauri Matinpojasta aatelisiin jälkeläisiin on kerätty sukututkimusohjelma Genistä. Kaikki kolme aatelissukua ovat sammuneet, koska miespuolista suvun jatkajaa ei ole ollut. Alla ovat sukujen vaakunat, jotka muistuttavat paljon toisiaan.
Stierncreutz Teet Teetgren
Seuraava artikkeli käsittelee Lauri Matinpojan jälkeläisiä, joista on jäänyt jälkipolville suhteellisen paljon tietoja.
KATRIINA (CARIN LARSDOTTER) TEITIN PERHEKUNTAA
Koonnut Anja Laurila
Historia kertoo miehistä huomattavasti enemmän kuin naisista. Yleensä 1500-luvun naisista ei tiedetty juuri mitään. Sukututkijat joutuvat merkitsemään tunnettujen miesten vaimojen kohdalle vain kirjaimet N.N. Esiäidistäni Katriina Teitistä tiedetään jonkin verran, Hänen velipuolestaan Jaakko Teitistä tiedetään harvinaisen paljon ja hänestä kerrotaan tuonnenpana. Katriinan toinen velipuoli Andreas, joka toimi Pernajan kirkkoherrana vuosina 1550 - 1579 on jättänyt jälkensä Hangon kallioon (kuva alempana). Katriinan isän veli Martinus Matthie Teit oli Martti Lutherin oppilas ja Mikael Agricolan opiskelutoveri Wittenbergin yliopistossa 1536 alkaen. He suomensivat opiskeluaikoinaan Uutta testamenttia ja myöhemmin Martinus kuului jäsenenä Agricolan johtamaan Raamatunkäännöskomiteaan. Katriinan viidestä pojasta on jäänyt myös paljon tietoja, mutta sitä ei edes tiedetä oliko hänellä yhtään tytärtä.
Katriina Teitistä tiedän tällä hetkellä seuraavaa: Hän syntyi noin 1547 Tetomin tilalla Pernajassa. Hänen isänsä oli n.v. 1510 syntynyt aatelismies, vouti ja maaherra Lauri Matinpoka Teit ja äiti oli Margareta Hannuntytär Muurla, jonka isä oli Hannu Antinpoika Muurla ja äiti Margareta Antintytär Stiernkors.
Katriinan lapsuusperheessä oli ollut melkoinen liuta lapsia. Hänellä oli seuraavat sisarukset Bengt, Dordi, Mårten, Anna, ja Melker. Lauri-isän ensimmäisestä avioliitosta oli lisäksi: Jaakko (Teitti), Andreas (pieksämäkeläisten esi-isä), Olavus (juvalaisten esi-isä), Malin ja Ingeborg. Katriinan isänisä oli Matts Jönssinpoika Teit ja isänäiti Brita Larsdotter Creuz.
Katriina solmi avioliiton Bartholdi-sukuun kuuluvan Johan Matsson Iivanaisen kanssa vuonna 1549. Heidät luultavasti vihittiin Pernajan kirkossa, jonka holvistosta on alussa oleva museoviraston kuva. Katriinan lapsuuden harmaakivikirkko on rakennettu oletettavasti 1410-1440-luvulla. Samalla paikalla sijainnut Teit-suvun rakennuttama kirkko oli ollut puinen ja siitä on säilynyt asiakirjoissa maininta vuodelta 1352.
Katriinan aviomies Johan Mattsson oli opiskellut papiksi ja valmistui 1550-luvulla. Hän toimi kirkkoherrana Padasjoella 1553 ja Sysmässä vuodesta 1566 vuoteen 1578, jolloin hän luultavasti kuoli.
Katriina jäi leskeksi eikä solminut enää uutta avioliittoa. Hänen tiedetään eläneen ainakin vielä 1610, sillä sukututkijoiden keskustelupalstalta löytyi seuraava tieto: "Karin Larsdotter Teit näyttäisi olleen elossa vielä 6.7.1610, kun hän kuittaa Viipurissa edesmenneen poikansa teologian lehtorin herra Simon Johanniksen puolesta tämän saatavia 10 parmaa heinää ja ilm. pyytää toista poikaansa herra Paavalia eli Paulusta asian hoitamaan."
Perheen pojista kerrotaan tarkemmin Jaakko Teitin tarinan jälkeen.
JAAKKO (JAKOB, JACOBUS) LAURINPOIKA TEIT
Jaakko eli Jakob Larsson Teit oli Katriinan velipuoli. Hän oli syntynyt noin 1520 ja oli jo Saksassa opiskelemassa, kun Katriina syntyi. Jakob Teit opiskeli 1540- ja 1550-luvuilla Rostockissa ja Wittenbergissä. Hän päätyi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan palvelukseen kuninkaalliseksi sihteeriksi, ja muutti Tukholmaan asumaan. Teit oli laatinut kuninkaalle Suomen pääteistä selostuksen, ja siitä on alla Väinö Voionmaan tulkitsema kartta. (Tapio Paavonen, 2021)
Jaakko Teit laati Kuninkaan aloitteesta vuosina 1555-1557 valitusluettelon aateliston väärinkäytöksistä Suomessa. Se julkaistiin vuonna 1894. Valitusluettelon vuoksi Jaakko Teittiä haukuttiin aateliston juorusedäksi.
Tohtori Anu Lahtinen on kääntänyt kotisivulleen suomeksi katkelman Jaakko Teitin valituskirjeestä:
"Ja tämä on suomalainen maan tapa: vaieta totuudesta, eikä auttaa köyhiä/poloisia saamaan oikeutta.
Väärennettyjä/valheellisia kirjeitä/asiakirjoja käyttävät maanmieheni yleisesti (väärennetyiksi kutsutaan sellaisia, joissa on valheellisia todistajia ja todistuksia, niiden kautta ja niiden toimesta, jotka eivät asiasta mitään ole ymmärtäneet.)
Vääriä valoja käytetään yleisesti Suomessa, varsinkin ylimpien keskuudessa.
Tähän tapaan: kun heidän pitäisi todistaa, onko jotain tapahtunut tai ei, olipa niin tai näin, he vannovat: "en koskaan tiennyt moista tapahtuneen", eivätkä ota mitenkään huomioon onko asia muille kunniallisille/rehellisille miehille ollut tiedossa ja selvillä, vaiko ei.
Mikään kieli ei riitä kertomaan heidän vääriä valojaan, kukaan kunniallinen mies ei voi helposti kuvitellakaan kavalluksia, petoksia ja huijauksia, joita osa maanmiehistäni tekee, ja joita olen heidän asiakirjoistaan saanut selville."
Jaakko Teit oli avioitunut varakkaan perijättären Elin Larsintyttären kanssa. He saivat kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vuosina 1571-1572. Teitin elämä oli muuttunut synkeäksi jo aikaisemmin, nimittäin Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, kun tämän pojat taistelivat kuninkuudesta. Kun Eerik XIV syöstiin vallasta vuonna 1568, Teit joutui epäsuosioon ja istui Eerikin veljen Juhana III tultua kuninkaaksi lyhyen aikaa vankeudessa Tukholmassa. Sen jälkeen Juhana III määräsi hänet muuttamaan Turun linnaläänin alueella joko Turkuun, Raumalle tai Poriin. Teit oli loppuelämänsä eräänlaisessa kotiarestissa vaikka toimikin Turun kaupunginsihteerinä.
Jaakko Teit valitti aateliston moraalista, mutta ei hänen oma kilpensäkään ollut täysin puhdas: Vuodesta 1577 eteenpäin Jakob Teit ja hänen vaimonsa asuivat erillään miehen uskottomuuden vuoksi, mutta he eivät kuitenkaan hakeneet avioeroa tuomiokapitulilta. Jaakko Teit kuoli todennäköisesti vuonna 1588 ruttoon Turussa.
Alla on kuva Jaakko Teitin sinetistä.
Lähteinä on käytetty Wikipediaa, Geniä, Anu Lahtisen kotisivuja ja Teit-lehteä
KATRIINA TEITIN JA JOHAN IIVANAISEN POJAT
Lyhennelmä Anja Laurila
1500-luvulla ja myöhemminkin, papiksi opiskeltiin ulkomailla ja se tuli niin kalliiksi, että yleensä papin tuloilla oli varaa kouluttaa vain yksi pojista papiksi. Katriinan perhe oli poikkeus, kolme poikaa opiskeli ulkomailla teologiaa ja neljäskin oli erittäin oppinut mies. Katriina luopui jostain syystä nuorimmasta pojastaan miehensä kuoleman jälkeen, mikä sinänsä ei ollut kovin harvinaista niihin aikoihin. Lars kasvatettiin aikuiseksi isänsä veljen perheessä.
Seuraava teksti on lyhennelmä SSHY:n Wiki-sivun tekstistä
https://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/IIVANAINEN
Perheeseen syntyi ainakin viisi poikaa: Olavus, Paulus, Simon, Henrik ja Lars. Perheen isä Johannes (Johan / Jooni / Jöns) Matthiae oli aikanaan varsin hyväosainen sekä sukuyhteyksiensä että perityn omaisuuden vuoksi. Sen lisäksi hänellä ja hänen sukulaisillaan oli hyvät suhteet valtion ja kaupunkien tärkeisiin virkamiehiin. Varallisuutensa ansiosta hänellä oli myös tavallista paremmat mahdollisuudet kouluttaa poikiaan.
Olavus Johannis oli pappi.
Hän oli Ruokolahdella kappalaisena vuosina 1593-1607 ja kirkkoherrana vuosina 1607-1625. Hän oli 1600-luvun alkutaitteessa jonkin aikaa myös suomalaisen jalkaväen lippukunnan pappina. Hänen puolisonsa oli Agneta Larsintytär ja perheessä oli ainakin kolme poikaa, David, Lars ja Henrik. Heistä vanhin oli Ruokolahden kappalainen vuosina 1635-1643. Olavus Johannis kuoli vuonna 1625. Hänen leskensä Agneta Larsintytär sai vuonna 1628 elinikäisen verovapauden Rasila -nimiseen tilaan Ruokolahden pitäjässä.
Paulus Johannis oli pappi
Hän oli linnansaarnaajana Viipurissa ainakin vuonna 1597. Sen jälkeen hän oli Viipurin hospitaalin ja sairaalan saarnaajana vuosina 1599-1610, Muolaan kirkkoherrana vuosina 1610-1612 ja Mikkelin kirkkoherrana vuosina 1612-1621. On oletettu, että Hemminki Maskulaisen virsikirjassa suomentajana esiintyvä nimimerkki P.J.C tarkoittaisi Paulus Johannis Careliusta. Kyseinen sapfolaisella runomitalla laaditun virren suomennos on taidokas ja tavumäärältään virheetön.
Simon Johannis oli teologian lehtori
Simon Johannis (Jönsinpoika) lähti jatkamaan opintojaan Saksaan. Hänet kirjattiin heinäkuussa 1605 Rostockin yliopistoon nimellä Simon Johannis Carelius (Karjalainen). Hän puolusti Rostockissa kahtakin teologista väitöskirjaa vuosina 1605 ja 1607 eräässä yksityisessä kollegiossa. Simon Johannis oli uskonnollisissa kiistoissa Kaarle-herttuan kannattaja. Simon Johannis nimitettiin vuonna 1607 Viipurin kouluun perustettuun teologian lehtorin virkaan. Hän ehti hoitaa sitä vain muutaman vuoden, sillä hän kuoli vuonna 1610.
Henrik Jönsinpoika oli virkamies
Hän käytti sukunimeä Careell ja toimi Viipurissa monissa erilaisissa valtion virkatehtävissä, kirjurina, tulli- ja kopiokirjurina, kamarikirjurina ja kansliakirjurina. Hänestä käytettiin vuodesta 1596 nimitystä kapunginkirjuri. Henrik joutui veljensä Lars Jönsinpojan ja Per Pauluksenpoika Juustenin kanssa Kaarle-herttuan vangiksi vuonna 1599 viime mainitun ja Sigismundin välien selvittelyn seurauksena. Henrik Jönsinpoika ja Peder Pauluksenpoika Juusten vapautuivat kuitenkin vankeudesta Peder Stolpen esittämän armahduspyynnön johdosta. Henrik Jönsinpojasta tuli vuonna 1607 Viipurin linnansihteeri, jolloin hän sai verovapauden viljelykseen ottamaansa Säiniön autiotilaan. Sitä koskevassa kirjeessä korostettiin hänen venäjän kielen taitoaan. Hän olikin ollut mukana venäläisten kanssa käydyissä neuvotteluissa ja asioiden hoidossa vuosina 1604 ja 1606 sekä myöhemminkin. Henrik Jönsinpoika osallistui myös Venäjän kanssa käytyihin rauhanneuvotteluihin vuonna 1615, Inkerin ja Novgorodin väliseen rajankäyntiin vuonna 1617, ruotsalaisten sotavankien palauttamiseen Venäjältä vuonna 1618 ja Käkisalmen läänin rajankäyntiin vuonna 1620. Hän oli sen jälkeenkin mukana tärkeissä Viipurin ja Käkisalmen läänejä koskevissa hallinnollisissa tehtävissä vuoteen 1627 saakka. Ansioistaan hän sai rälssioikeuksia moniin tiloihin Viipurin ympäristössä. Henrik Jönsinpoika oli oppinut ja pätevä virkamies. Hän käänsi saksasta ruotsiksi Franciscus Raguelluksen alunperin latinaksi kirjoittaman teoksen "Lex Politica Dei" (Jumalan hallinnon laki). Hänen veljensä Simon Johannis valvoi vuonna 1607 opiskelunsa aikana sen painatustyötä Rostockissa. Osoituksena Henrik Jönsinpojan osaksi tulleesta arvostuksesta on Piæ Cantiones -kokoelman toisen lisätyn laitoksen omistaminen hänelle vuonna 1625. Henrik Jönsinpoika oli naimisissa kahdesti, ensin nimeltä tuntemattoman Ille -sukuun kuuluneen naisen kanssa ja sen jälkeen Turun pormestarin tyttären Barbara Plagmanin kanssa. Henrik Jönsinpoika kuoli vuonna 1628.
Henrikin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Jöns Henrikinpoika aateloitiin 1652 nimellä Teetgreen.
Lars Jönsinpoika
Perheen nuorin poika Lars Jönsinpoika oli elänyt isänsä kuoltua tämän sisaren kasvattina. Hän oli joutunut Sigismundia kannattavien katolisuuden suosijoiden piireihin, ilmeisesti kasvatusäitinsä toisen aviomiehen Sigfrid Sarfven vaikutuksesta, Vuonna 1599 sekä Sigfrid Sarfven että Lars Jönsinpojan oli paettava Puolaan eikä heidän myöhemmistä kohtaloistaan ole varmaa tietoa. Lars Jönsinpoika oli elossa Danzigissa vielä vuonna 1613. Hän oli eräs niitä luterilaisten pappien luopiopoikia, joiden kohtalona oli olla valtapolitiikan pelinappuloita. Johannes Matthiae oli jo kuollut poikansa luopiopäätöksen aikaan, joten hän ei itse joutunut kärsimään siitä.
Lisää aiheesta: Arno Forsiuksen artikkeli: https://www.saunalahti.fi/arnoldus/joh_matt.html
SUKUTUTKIMUSTA VERKOSSA
Anja Laurila
Tiedän, miten valtavasti työtä aikaisempien vuosikymmenten sukututkijat ovat tehneet istumalla arkistoissa ja kirkkoherranvirastoissa lukemassa kirkonkirjoja ja mikrofilmejä. Jäätyäni eläkkeelle aloitin itsekin arkistoissa istumisen, mutta nykyään kaikki tarvitsemani on verkossa. Aloin miettiä kahta kysymystä, joihin etsin tietoa. Vastaukset voivat kiinnostaa muitakin. En esitä vastauksia totuuksina, sillä kokemuksesta tiedän, että virheitä sattuu ja joku muu voi löytää uuden tiedon, joka kumoaa omat löytöni. Kerron nyt mitä vastauksia löysin yhden iltapäivän aikana netistä kahteen kysymykseeni. Lähteinäni olivat Geni-sukututkimusohjelma, Hiski-hakuohjelma, Joroisten ja Pieksämäen kirkonkirjat ja Juvan pappisluettelo.
Minua kiinnosti 1. Kuka tai ketkä olivat ensimmäiset Pieksämäen Teittiset. 2. Miten perniöläisistä Teit-nimisistä tuli sukunimeltään Teittisiä
Ensimmäiseen kysymykseen oli helppo löytää yksi vastaus: Pieksämäellä on pidetty kirkonkirjoja vuodesta 1721 lähtien. Vuoden 1744 - 1750 rippikirjassa löysin ensimmäisen Teittisen perheen: Olof Teitin ja hänen vaimonsa Anna Heiskain tyttärineen. - Toki olihan siellä voinut asua ennen kirkonkirjoja joku Juvalta kuntaan muuttanut Teit-sukuun kuuluva.
Nimen vaihtuminen Teitistä Teittiseksi ei olekaan niin yksiselitteinen juttu: "Voe olla nii, mutta voe olla näennii."
Löysin netistä aikoinaan yhteyden pieksämäkeläisen äitini ja Teit-suvun välillä, kun ihmettelin äidin esi-isän pappilan torpparin, suntio Henrik Lyran vaimon erikoista nimeä. Hän oli Emerentia Björnberg. Hänen kauttaan löytyi pappissuvut Kyander ja Iivanainen ja Johan Iivanaisen puoliso oli Katriina Laurintytär Teit. Hahmotan sukua hänen ja hänen ison lapsuusperheensä kautta. Perhe näkyy edellä olleessa vanhassa sukupuussa, jossa on lueteltu Lauri (Lars) Teitin yksitoista lasta ja heidän jälkeläisiään.
Katriina Teitin velipuolen Antin poika Mikko syntyi Pernajalla n. 1550. Hän oli ratsutilallinen eli rusthollari ja toimi myöhemmin Vähä-Savon voutina ja asui Rantasalmella. Mikko Teit oli siis se suvun jäsen, joka aloitti savolaisuuden, joka jatkui ja jatkuu edelleen Pieksämäellä. Hänen poikansa Antti Teit asui Joroisilla ja hänen poikansa Pertteli (Bertil) Teit syntyi siellä, mutta muutti Rantasalmelle. Hänen n. 1630 - 1635 syntynyt poikansa Perttu Pertunpoika (Bertil Bertilsson) muutti takaisin Joroisille ja hänen kohdallaan Genissä sukunimi on vaihtunut Teittiseksi. Hänestä tuli Joroisilla Häyrilän rusthollin omistaja. Rusthollit olivat isoja maatiloja, jotka saivat verovapauden, koska varustivat sota-aikana ratsastajan ja hevosen rintamalle. Joskus rusthollin isäntä saattoi itse toimia ratsastajana. Perttelin poika Tuomas eli elämänsä Joroisilla ja hänen kohdallaan Geni ilmoittaa Teittisen lisäksi sukunimen Teitti.
Edellä mainittu Pieksämelle perheineen muuttanut Olli (Olof Teittin) oli vihitty Joroisilla 14.5.1727 Anna Johanintytär Heiskattaren kanssa.
Olli ja Anna asuivat ensin Kolman kylässä, joka sijaitsee n. kymmenen kilometrin päässä Joroisten kirkolta. Sieltä he muuttivat Joroisniemeen. Perheeseen syntyi ainakin kaksitoista lasta. Kymmenen ensimmäistä syntyi Joroisilla. Perhe muutti Pieksämäen Vilhulaan ja siellä syntyi vielä kaksi tytärtä. Osa kahdestatoista lapsesta kuoli ennen aikuistumista. Joroisilla syntyneistä pojista selvisi aikuisiksi kolme, jotka jatkoivat Teit-suvun nimeä Pieksämäellä.
Esiäitini Katriinan Olavi-velipuolen tytär Kristiina muutti aviopuolisonsa Olaus Andreæ Toiviain kanssa Juvalle 1590, koska tuli sinne kirkkoherraksi. Osa pariskunnan jälkeläisistä käytti Toiviaisen nimeä osa Kristiinan Teit-nimeä ja nimi muuttui Juvalla Teittinen-muotoon jo 1700-luvun alkuun mennessä. Tosin välillä nimi vaihteli, mutta siellä vakiintui uudestaan Teittinen-muoto samoihin aikoihin kuin Pieksämäellä eli 1800-luvun puolivälissä.
Ollin ja Annan miespuolisista jälkeläisistä oli 1800-luvun alkuun mennessä muodostunut Wilhulaan jo kuusi perhekuntaa, Walkiamäkeen kolme, sekä Sauvamäkeen ja Pyhitylle kumpaankin yksi perhekunta. Siinä vaiheessa sukunimen kirjoitusasut vaihtelivat: Teittin Teitin Teitinen. Vasta 1800-luvun puolivälin aikoihin vakiintui kirkonkirjoissa kirjoitusasu Teittiseksi. 1800-luvun puolivälissä Pieksämäellä oli Teittisen perhekuntia parikymmentä ja ne olivat levittäytyneet noin kymmenen kylän alueelle. Vuonna 2022Teittinen-nimisiä on Pieksämäellä 120. Tuomas Salsten mukaan Suomen kunta, jossa asuu eniten Teittisiä on juuri Pieksämäki.
SUOMESSA AATELOITU TEIT > TEETGREN
Aateliskalenterista poiminut Anja Laurila
KATRIINA TEIT on vanhassa edellä olleessa sukutaulussa merkitty Teetgren-aatelissuvun kantaäidiksi. Hänen poikansa Henrikin Jöns-poika opiskeli Rostockissa vuosina 1623 - 1628. Hän toimi korkea-arvoisena virkamiehenä mm. Viipurissa, Turussa ja Narvassa. Hän avioitui Anna Berendsdotterin kanssa ja he saivat ainakin kaksi lasta: Berendin ja Marian. Jöns Henrikinpojalle myönnettiin kuninkaan kirjeellä v. 1649 rälssioikeudet seuraaviin tiloihin: Tali, Nikoskela, Repola, Haltiansaari ja Hatula. Hänet aateloitiin Teetgren sukunimellä 1652, suvun numero oli aluksi 528 ja myöhemmin 557. Jöns Henrikinpoika kuoli 1659 ja haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon.
Viimeinen aatelinen Teetgren oli Katriina Laurintyttären jälkeläinen majuri Evert Teodor Alexander Teetgren, joka oli syntynyt 1833 Punkalaitumella. Hän liittyi nuorena laivastoon ja myöhemmin hänestä tuli Venäjän armeijan upseeri. Hän avioitui 44-vuotiaana venäläisen Catharina Tihanovin kanssa, avioliitto oli vaimon toinen. Evert Teodor Alexander Teetgren kuoli Pietarissa lapsettomana 1882 ja samalla sammui aatelissuku. Suvun vaakuna on edelleen Helsingin Ritarihuoneen seinällä - kuten alla olevasta kuvastani voi havaita.
Tiedän että sukututkijat kinaavat siitä, tulivatko Teitit Skotlannista ja olivatko Teitit skotlantilaisia aatelisia. Aateluuteen en ota kantaa, mutta oletan kuitenkin sisältäväni joitakin grammoja skotlantilaista verta – sinistä vai punaista – ihan sama. Minulla on FTdna testin mukaan 74 tarkkaa naispuolisten jälkeläisten kautta periytyvää (mitokondrio) mtDna-matchiä. Miespuolisten kautta mtDna ei periydy heidän jälkeläisilleen, vaikka he saavat sen omalta äidiltään.
Suurin osa matcheistani on luonnollisesti Suomessa, mutta Englanti+Skotlanti alueella on yhdeksän - eli jossain kaukaisuudessa siellä on elellyt yhteinen esiäitimme, jonka tytärketjuun kuuluvista jälkeläisistä, osa on jäänyt Skotlantiin ja Englantiin ja ainakin yksi on lähtenyt Suomeen.
Yhdeksästä samaan Dna-testiin osallistuneista (HVR1) tarkoista matcheista yksi asuu Perthissä (kuva alla), jonka oletetaan olevan Teitin suvun alkukoti.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ruotsissa, johon ainakin kolme varmistettua sukujuontoa menee kirkonkirjojen mukaan, tarkkoja matcheja on vain viisi. Muussa Euroopassa on eri maissa yksittäisiä matcheja yhteensä 10.